Mitä katuisit, jos maailma loppuisi tänään?

Miksi katuisin sitä, kuinka paljon oon kehittänyt itseäni ja panostanut työhöni?

Jonkin aikaa sitten mietin, mitä katuisin, jos maailma loppuisi tänään. Tulin siihen tulokseen, että katuisin sitä, paljonko oon käyttänyt aikaa ja energiaa ja aivokapasiteettia viime vuosina ideoidessa mun yrityksen uutta suuntaa ja palveluita, opiskellessa uutta ja laittaessa itseni jatkuvasti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, jotta kehittyisin ja pääsisin eteenpäin.

Kadun sitä siitä huolimatta, että tuosta kaikesta on seurannut aivan valtavasti kaikkea hyvää. Lähes pelkästään kaikkea hyvää.

Töiden vähentäminen ei auttanut palautumaan

Tätä aikaa edelsi päätös, että vähennän töitä. Vähensin asiakastöitä reilusti, että mulla olisi aikaa itselleni, aikaa ystävilleni ja aikaa vaan olla ja nauttia elämästä. Koska tila ja aika saa luovuuden kukkimaan ja pään täyteen ideoita, mun vapaa-aika täyttyi hyvin nopeasti uusien ideoiden suunnittelusta ja toteuttamisesta, eli asiakastyöt korvaantuivat ajatustyöllä, mikä on vähintään yhtä raskasta.

Jossain vaiheessa olin jopa pettynyt itseeni, koska en ymmärtänyt miksi vieläkin kaipasin lepoa, vaikka olin jo vähentänyt töitä reilusti. Todellisuudessa tein töitä aivan yhtä paljon, mutta en edes itse huomannut sitä, koska asiakastapaaminen on niin paljon helpompi mieltää työksi, kuin asioiden suunnittelu, järjestely ja ideointi.

En suosittele jatkuvaa itsensä haastamista

Kannatan ehdottomasti itsensä haastamista ja totta on sekin, että välillä täytyy tehdä enemmän töitä, jotta tulevaisuudessa voisi tehdä vähemmän, mutta rajansa kaikella. Huomaan itse ajautuvani helposti tilanteeseen, jossa ajattelen, että "Tämän projektin jälkeen pidän vähän taukoa." tai "Näiden opintojen jälkeen en aloita hetkeen mitään uutta." tai "Kun tämä kiireinen aika on ohi, niin lähden lomalle." mutta aina ehtii tulla uudet opinnot, uudet projektit ja uudet kiireet, ennen kuin edelliset ovat edes päättyneet.

Ja se on juuri se asia, mitä katuisin, jos maailma loppuisi tänään. En katuisi itseni haastamista, mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, uusia pelottavilta tuntuvia projekteja ja aluevaltauksia. Katuisin sitä, etten ottanut taukoja niiden väleissä ja niiden aikana. En tiedä susta, mutta mä ainakin teen siksi asioita, jotka pelottaa ja jännittää, että joskus tulevaisuudessa niiden tekeminen olisi mulle kivaa ja helppoa ja voisin tehdä niitä itsevarmana. Sitä hetkeä ei kuitenkaan koskaan tule, jos aina siirtyy eteenpäin saman tien tai vähän ennen kuin edellisestä asiasta tuli helppoa ja varmaa.

Mä en jaksa, enkä halua enää elää jatkuvasti kehittymässä mukavuusalueeni ulkopuolella, vaan aion välillä pysähtyä vaan olemaan ja nauttimaan tasaisesta ja tavallisesta elämästä.

Eli muistutus mulle ja mahdollisesti myös sulle;
Vaikka olis kuinka vauhti päällä ja pää täynnä hyviä ideoita, niin silti;

• Pidä taukoja
• Pidä vapaapäiviä
• Lähde lomalle
• Pakota itses ottamaan välillä rennosti ja tekemään jotain ihan muuta kuin töitä tai opiskelua

Nimittäin mitä sä katuisit, jos maailma loppuisi tänään?

Ja hei, jos tästä mentaliteetista tuntuu mahdottomalta päästää irti, vaikka haluaisit, niin suosittelen ehdottomasti hyödyntämään yhden ilmaisen minivalmennuspuhelun, jossa autan sut alkuun! :)