Loppuuko kehitys tyytyväisyyteen?
Sanonta "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen" on mielestäni äärettömän surullinen ajatus. Meistä kun varmasti suuri osa tahtoisi jonkin verran kehittyä läpi elämänsä, niin tuntuisi aika onnettomalta, jos se edellyttäisi sitä, että hautaan asti täytyy pysyä tyytymättömänä.
Tämä lausahdus taitaa alun perin tulla urheilumaailmasta ja aika moni tällä mentaliteetilla elävä huippu-urheilija kertoo uransa jälkeen kuinka se SM- tai EM- tai MM-mitali ei tuonutkaan onnea tai täyttänyt sisältä, niin kuin oli vuosia sen eteen rehkiessään kuvitellut.
Se aika tyhjentävästi kiteyttää tuon lauseen hölmöyden. Onnellinen voittajia on se, joka oli onnellinen jo ennen voittoaan. Eli käytännössä se, joka oli tyytyväinen itseensä ja elämäänsä jo ennen kuin saavutti jotain.
Se, ettei voi olla yhtä aikaa tyytyväinen ja haluta silti kehittyä, on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Mussa itsessä ja mun elämässä ei oo koskaan tapahtunut niin isoja harppauksia parempaan kuin sen hetken jälkeen, kun aloin olemaan tyytyväinen itseeni ja elämääni. Se johtuu varmasti monestakin asiasta, mutta uskon että kaksi suurinta syytä ovat nämä:
1. Kun alat pitämään itsestäsi, kehität itseäsi arvostuksen, etkä rangaistuksen kautta
Otetaan esimerkiksi henkilö, joka yrittää pudottaa painoa. Jos tämä henkilö tekee sen rangaistuksen kautta, hän on tyytymätön itseensä ja rankaisee itseään kituuttamalla vähällä ravinnolla ja rankalla treenillä. Tämä yhtälö ei ensinnäkään tee keholle tai mielelle hyvää, päin vastoin, ja lisäksi hän suurella todennäköisyydellä ennen pitkää "repsahtaa" treenistään tai ruokavaliostaan (koska ne eivät olleet alkuunkaan inhimilliset) ja on tämän jälkeen entistä tyytymättömämpi itseensä ja todennäköisesti lopettaa koko projektin vain aloittaakseen sen kuukauden päästä uudestaan.
Sen sijaan henkilö, joka arvostaa itseään jo sellaisena kun on nyt, eikä vasta sellaisena, joksi on tulossa, pystyy tekemään tuon muutoksen terveemmällä, helpommalla ja kestävämmällä tavalla. Tämä henkilö ei tavoittele pienempää lukua vaa'assa, vaan kehoa, joka voi hyvin. Se tarkoittaa ettei hän kituuta liian vähällä ravinnolla, vaan syö riittävästi ja ravitsevaa ruokaa, koska se tekee hänelle hyvää. Se tarkoittaa ettei hän tapa itseään treenillä, vaan liikkuu tavalla, joka saa hänelle hyvän olon. Se tarkoittaa, ettei syöty suklaapatukka ole epäonnistuminen, vaan nautinto, joka kuuluu elämään, eikä pilaa projektia.
2. Kun alat keskittymään hyvään, hyvä lisääntyy
Meidän aivot on ohjelmoitu näkemään uhkia ja ongelmia, koska se on entisessä maailmassa pitänyt meidät hengissä. Nykyään tuo sama ohjelmointi ajaa meidät helposti ja huomaamatta negatiiviseen kierteeseen, jossa näemme itsessämme ja ympärillämme pelkkiä ongelmia ja ne ongelmat vain lisääntyvät, koska se mihin keskityt, lisääntyy. Yksinkertaisesti siksi, että mitä tehokkaammin opetat aivojasi näkemään kaiken negatiivisen, sitä tehokkaammin aivosi myös näkevät sen. Ja mitä negatiivisempana tuolla kaduilla pyörit, sitä negatiivisempia asioita vedät myös puoleesi. Tiedäthän ne päivät, jotka alkavat huonosti ja huono tuuri tuntuu vaan pahentuvan päivän mittaan?
Siksipä väitän, että sekä kehittävämpää, että miellyttävämpää on elämä, jossa opetat aivojasi löytämään helpommin hyvää. Keskity hyvään itsessäsi ja ympärilläsi, niin se lisääntyy ja alat myös vetämään sitä puoleesi. Uskallan väittää, että se hyvä tuo tavalla tai toisella mukanaan myös kehitystä.
Jos tuntuu että itsestään ja elämästään on helpompi löytää huonoja kuin hyviä asioita, niin suosittelen valmennuksia:
Molemmissa valmennuksissa sekä hyviä, että kehitettäviä asioita itsestä ja arjesta etsitään, mutta Eroon suorittamisesta -valmennuksessa positiivisten asioiden näkemistä (erityisesti itsessä) myös harjoitellaan, että se tapahtuisi tulevaisuudessa automaattisemmin ja helpottaisi suhtautumaan lempeämmin itseään kohtaan. Valmennuksista on tulossa myös tarjouksia, joihin pääsee käsiksi vain täyttämällä tietonsa täällä, eli käyhän täyttämässä lomake, jos haluat mahdollisuuden edullisempiin hintoihin 😊