Tullitarkastus ja erikoinen hotelliyö Pohjois-Makedoniassa

Perusteellinen tarkastus Pohjois-Makedonian rajalla ja ei ihan niin onnistunut hotelliyö Strugassa.

Tullissa meidän habitus ei aiheuttanut luottamusta Makedonialaisissa ja siellä oltiin varmoja, että yritetään salakuljettaa huumeita maahan.

Herra kävi koputellen läpi lattiat, katot ja seinät ja löysi sellasiaki lokeroita ja tavaroita, joiden olemassaolosta ei edes tiedetty. Jos tässä tarkastuksessa jotain positiivista oli, niin se, että ollaan oltu ostamassa varoituskolmiota, mutta enää ei tarvi, koska me näemmä omistamme sellaisen. Myös vakava tullimies hymähti, kun näki meidän yllättyneen ilahtuneet reaktiot kolmion löytyessä.

Lähes tunnin ajan me auottiin kaikki kassit ja pussit ja vedettiin autosta ulos joka ikinen tavara (joita muuten riitti), kunnes saatiin vihdoin huokaista helpotuksesta, kun meidät päästettiin läpi. Sitä helpotusta kesti noin 10 sekuntia, jonka jälkeen mutkan takaa ilmestyi seuraava tarkastuspiste, jossa sama rumba alkoi alusta.

Muut matkailijat pääsivät rajan yli ihan vain passia näyttämällä ja painelivat meidän ohi myötätuntoisesti hymyillen ja vilkutellen.

Lopulta meillekin portti aukeni ja lähdettiin ajelemaan kohti Ohridia. Maisemat oli vallan mainiot ja siinä pizzaa syödessä varattiin yllättäen hotelli seuraavaksi yöksi, kun kerran halpaa oli ja lämmin suihku kuulosti houkuttelevalta pitkästä aikaa.

Valittiin hieman keskivertoa hulppeampi kylpylähotelli. Hulppea ulkonäkö oliki sitten tasan ainut asia mihin siinä hotellissa oltiin panostettu.

Heille tuli yllätyksenä, että kylpylähotellin varannut henkilö saattaa haluta kylpylään ja siksipä heiltä unohtui mainita, ettei se ole tällä hetkellä ollenkaan käytössä.

Tämä takaisku yritettiin korjata herkullisella ravintolaillallisella, jota meille ei sitten kuitenkaan tarjoiltu. Hotellissa oli ravintoloita oikein kaksin kappalein; yläkerrassa yksi ja alakerrassa toinen. Alhaalla meille kerrottiin, että ruokaa tarjoillaan vain yläkerrassa ja yläkerrassa kehotettiin menemään alakertaan.. Parasta tässä oli se, että alakerran ravintola oli täynnä ihmisiä, joista puolilla oli ruokalautaset pöydässä.

No ei auttanut kun luikkia kaatosateessa lähimpään ravintolaan, jossa tarjoilija tuli meitä ovella vastaan pahoitteleva hymy kasvoilla. Heiltä oli loppunut ruoka kesken illan. Mitenkäs muutenkaan.

Tässä vaiheessa tilanne oli se, että mä en välttämättä siinä yön aikana olisi vielä nälkään kuollut, mutta mun nälkäkiukkuun joku muu olis kyllä saattanut, joten jotain asialle täytyi tehdä. Lopulta istuttiin litimärkinä hotellin parkkipaikalla, meidän omassa pikku Sprinterissämme syömässä nuudeleita suoraan kattilasta ja katsottiin ikkunasta kun muut illastivat hotellin ravintolassa.

Ei tämäkään vielä iltaa pilannut, vaan lähdettiin takaisin hotellihuoneeseen halvat viinipullot kainaloissa ja laulettiin kostoksi kahteen asti yöllä kurkku suorana kaikkea Kirkasta Cascadaan. Kosto saattoi mennä väärään osoitteeseen, mutta kylpylän ja ravintolaillallisen puuttuminen ei enää harmittanut.

Tässä vaiheessa ei varmaan tule yllätyksenä, että kello 8.00 aamupalalla ei ollut enää jäljellä juurikaan syötävää, eikä varsinkaan juotavaa. Tee, kahvi, kaakao, mehu ja jopa vesi oli loppu. Juho sai lasin pohjalle muutaman sentin mehua, mikä osoittautuikin mehutiivisteeksi, ettei sekään sitten ilman lantrinkia oikein asiaansa ajanut.

Siinä oli meille Makedoniaa riittämiin, ja vaikka maisemat oikein näppärät olivatkin, niin kyllä onkin vaan mukavaa olla taas rajan toisella puolella.